Johdanto: Mitä tyhjästä luominen tarkoittaa?

Teologian ja kosmologian dialogissa yksi perustavanlaatuisimmista ja kiehtovimmista kysymyksistä on: loiko Jumala kaiken tyhjästä? Ajatus siitä, että maailmankaikkeus, avaruus, aika ja kaikki siinä oleva on Jumalan luoma ilman olemassa olevaa materiaalia, on keskeinen monille uskonnollisille uskomuksille. Mutta kuinka tämä ajatus kestää nykyajan tieteen linssin läpi katsottuna?
Tämä artikkeli tutkii tyhjästä luomisen käsitettä, jota teologit usein kutsuvat nimellä ”creatio ex nihilo”. Vertaamalla teologisia näkökulmia maailmankaikkeuden alkuperää koskeviin tieteellisiin teorioihin pyrimme ymmärtämään, kuinka nämä näennäisesti erilaiset tieteenalat voivat yhdistyä selittämään kaiken alkuperän.

Tyhästä luomisen teologiset perusteet

Ymmärtääksesi teologisen idean luomisesta tyhjästä, on hyödyllistä aloittaa Aristoteleen erosta kahdentyyppisten syiden välillä: tehokkaat ja aineelliset syyt. Tehokas syy on aine, joka saa aikaan jotain, kun taas aineellinen syy on aine, josta jotain valmistetaan. Esimerkiksi Michelangelo on Daavidin patsaan tehokas syy, kun taas marmori sen aineellinen syy.
Teologisesti Jumala ymmärretään maailmankaikkeuden tehokkaaksi syyksi. Hän toi kaiken olemassaoloon, mutta ilman aineellista syytä. Ei ollut olemassa olemassa olevaa ”tavaraa”, jonka Jumala muokkasi maailmalle. Tämä ajatus vastustaa suoraan metafyysistä dualismia, jonka mukaan sekä Jumala että jokin ikuinen materiaali ovat aina olleet olemassa rinnakkain. Sen sijaan tyhjästä luomisen oppi väittää, että Jumala yksin oli olemassa ja Hän loi kaiken muun tyhjästä.

Kosmologia ja alkuräjähdys: kohtaamispaikka?

Kosmologian kehittyessä monet tutkijat ovat tutkineet teorioita maailmankaikkeuden alkamisesta, ja alkuräjähdys on yleisimmin hyväksytty malli. Tämän teorian mukaan maailmankaikkeus laajeni erittäin tiheästä ja kuumasta tilasta, mikä merkitsi avaruuden ja ajan alkua sellaisina kuin me ne tunnemme. Tämä kuvaus näyttää tukevan teologista väitettä, että universumilla oli määrätty alku, hetki, jolloin kaikki syntyi.
Tyhjään luomiseen uskovien kohdalla alkuräjähdys yhtyy heidän näkemykseensä, jonka mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden olemassaoloon tiettynä ajankohtana. Tätä luomispistettä kuvataan usein singulariteettina, hetkenä, jolloin tila, aika ja aine puristettiin yhdeksi pisteeksi ennen kuin ne laajenivat ulospäin. Teologisesta näkökulmasta katsottuna Jumala loi tämän alkuperäisen singulaarisuuden olemassaoloon ilman mitään aineellista syytä.

Historiallinen keskustelu: Ikuinen universumi vs. luominen

Vuosisatojen ajan ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta – sellaisesta, joka on aina ollut olemassa ilman alkua – on ollut laajalti monien filosofien hyväksymä, erityisesti antiikin kreikkalaisessa ajattelussa. Esimerkiksi Platon ja Aristoteles uskoivat, että maailmankaikkeus oli ikuinen ja luomaton. Tämä käsitys oli jyrkässä ristiriidassa juutalais-kristillisen näkemyksen kanssa luodusta maailmankaikkeudesta.
1900-luvulla alkuräjähdyksen teoria kyseenalaisti pitkään vallinneen uskon ikuiseen universumiin. Löytö, että maailmankaikkeudella oli selvä alku, järkytti monia, koska se vastasi enemmän uskonnollisia näkökulmia kuin aikansa vallitsevia tieteellisiä näkemyksiä. Tämän seurauksena monet kosmologit alkoivat tutkia vaihtoehtoisia malleja välttääkseen päätelmän, että maailmankaikkeudella oli alku.

Yritykset välttää alkua

Vuosien varrella on ehdotettu erilaisia ​​kosmologisia malleja haastamaan ajatus universumista, jolla on selvä alku. Näitä ovat vakaan tilan malli, värähtelevän universumin teoriat ja multiversumihypoteesit. Jotkut näistä malleista viittaavat siihen, että universumi käy läpi laajenemis- ja supistumissyklejä, kun taas toiset ehdottavat ääretöntä sarjaa rinnakkain olemassa olevia universumeja.
Jokainen näistä yrityksistä on kuitenkin kohdannut merkittäviä haasteita. Monet vaihtoehtoisista malleista on joko väärennetty tiedoilla tai ne on osoitettu matemaattisesti epäjohdonmukaisiksi. Yksi merkittävimmistä kehityksestä tapahtui vuonna 2003, kun kosmologit Arvind Borde, Alan Guth ja Alexander Vilenkin osoittivat, että edes kosmologisia malleja, kuten merkkijonoteoriaan tai korkeampiin ulottuvuuksiin perustuvia, ei voida laajentaa loputtomasti menneisyyteen. Heidän työnsä päätteli, että vaikka on olemassa useita universumeja tai korkeampia ulottuvuuksia, menneisyyden rajan täytyy silti olla – piste, josta maailmankaikkeus sai alkunsa.

Luo tyhjästä: teologinen voitto?

Niille, jotka uskovat oppiin luomisesta tyhjästä, moderni kosmologia tarjoaa vahvan tuen. Ajatus siitä, että maailmankaikkeudella oli selvä alku, on linjassa raamatullisen luomiskäsityksen kanssa. Tämä merkitsee merkittävää muutosta aikaisemmista vuosisadoista, jolloin ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta oli hallitsevampi.
Kaikki teologit eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä tyhjästä luomisen tärkeydestä. Jotkut väittävät, että on mahdollista uskoa Jumalaan ikuisen maailmankaikkeuden ylläpitäjänä ilman, että tarvitaan lopullista luomishetkeä. Nämä teologit ehdottavat, että Jumalan suhde maailmankaikkeuteen voisi sisältää sen ylläpitämisen ikuisesti sen sijaan, että se saataisiin olemassaoloon tietyllä hetkellä. Vaikka tämä näkemys on vähemmän yleinen, se heijastaa teologian ajattelun monimuotoisuutta.

Kosmologiset teoriat: ovatko ne yhteensopivia Jumalan kanssa?

Vaikka monet kosmologit tunnustavatkin todisteet alun olemassaolosta, he tarjoavat vaihtoehtoisia selityksiä, joihin ei liity jumalallista syytä. Jotkut väittävät, että maailmankaikkeuden synty voitaisiin selittää pelkästään fysiikan laeilla, ilman jumalan tarvetta. Esimerkiksi tietyt teoriat ehdottavat, että kvanttivaihtelut tai kosminen vaahto olisivat saattaneet aiheuttaa universumin spontaanin syntymisen.
Toiset ehdottavat, että maailmankaikkeus voi olla osa suurempaa multiversumia, jossa jatkuvassa prosessissa syntyy lukemattomia universumeja. Tässä näkemyksessä universumimme alku voisi olla vain yksi tapahtuma loputtomassa sarjassa ilman jumalallista luojaa.
Silti, kuten William Lane Craig huomauttaa, näissä malleissa on edelleen ongelma selittää perimmäinen syy. Vaikka kvanttimekaniikka tai multiversumiteoriat tarjoavat selityksiä universumimme luomiselle, ne eivät poista tarvetta transsendenttiselle syylle selittää koko järjestelmän olemassaoloa.

Johtopäätös: teologia ja tiede vuoropuhelussa

Kysymys siitä, loiko Jumala kaiken tyhjästä, on edelleen vilkkaan keskustelun aihe, ei vain teologisissa piireissä vaan myös tieteen alueella. Vaikka kosmologit voivat tarjota vaihtoehtoisia teorioita, todisteet universumista, jolla on alku, ovat edelleen vakuuttavia ja tarjoavat vahvan perusteen tyhjästä luomiselle.
Uskoville tämä teologian ja modernin kosmologian välinen linjaus on sekä jännittävää että vahvistavaa. Se osoittaa, että tiede ja uskonto eivät suinkaan ole yhteensopimattomia, ne voivat informoida toisiaan, mikä johtaa syvempään ymmärrykseen universumimme alkuperästä.
Minusta tämä luomisen tutkiminen tyhjästä oli syvästi kiehtovaa ja heijastaa omia kokemuksiani. Niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää näistä ideoista, suosittelen katsomaan tämän ajatuksia herättävän keskustelun YouTubessa. Löydät sen [täältä](https://www.youtube.com/watch?v=GsSVLSDfLyY).