Esittely: Ensimmäisen syyn etsiminen

Yksi pakottavimmista ihmiskunnan kohtaamista filosofisista kysymyksistä on Jumalan olemassaolo. Monien esitettyjen argumenttien joukossa kosmologinen argumentti erottuu. Tämä argumentti yrittää todistaa, että maailmankaikkeuden olemassaolo edellyttää ensimmäistä syytä, jonka monet väittävät olevan Jumala. Kosmologinen argumentti ei ole vain yksi teoria, vaan argumenttien perhe, joista jokainen pyrkii selittämään maailmankaikkeuden olemassaolon. Tässä artikkelissa tutkimme kosmologista argumenttia perusteellisesti, erittelemme sen pääkomponentteja ja tarkastelemme, kuinka moderni tiede ja filosofia ovat vuorovaikutuksessa tämän ajattoman keskustelun kanssa.

Mikä on kosmologinen argumentti?

Kosmologinen argumentti perustuu ajatukseen, että kaikella olemassa olevalla on syy. Se alkaa yksinkertaisella havainnolla, että maailmankaikkeus on olemassa, ja sitten yrittää selittää, miksi näin on. Ajatuksena on, että universumin olemassaololle täytyy olla riittävä syy tai ensimmäinen syy, joka ei ole riippuvainen mistään muusta. Teistisissä tulkinnoissa tämä ensimmäinen syy tunnistetaan Jumalaksi.
Vaikka kosmologisella argumentilla on erilaisia ​​muunnelmia, niillä on yhteinen päämäärä: osoittaa, että universumin olemassaoloa ei voida selittää yksinomaan maailmankaikkeudella itsellään. Sen sijaan se vaatii ulkoisen, transsendenttisen syyn – jotain tilan ja ajan ulkopuolella.

Argumentti sattumanvaraisuudesta

Yksi kosmologisen argumentin keskeisistä muodoista on argumentti sattumanvaraisuudesta. Ajatus satunnaisuudesta tarkoittaa, että jonkin ei tarvitse olla olemassa ja että sen olemassaolo voi olla riippuvainen jostain muusta. Esimerkiksi ihmiset ovat satunnaisia ​​olentoja, koska olemme riippuvaisia ​​ulkoisista tekijöistä (kuten vanhemmistamme) olemassaolomme kannalta.
Satunnaisuuden argumentti väittää, että kaikella universumissa on selitys tai syy olemassaololleen. Joko jokin on olemassa oman luonteensa vuoksi tai se on olemassa ulkoisesta syystä. Universumiin sovellettaessa tämä väite esittää, että universumi ei voi selittää omaa olemassaoloaan. Koska maailmankaikkeus on olemassa, sen olemassaololle täytyy olla syy itsensä ulkopuolella. Kosmologisen argumentin kannattajien mukaan tämä ulkoinen syy on Jumala.
Tämän väitteen vahvuus on sen yksinkertaisuudessa. Jos kaikella on syy olemassaoloon, maailmankaikkeuden ei pitäisi olla poikkeus. Jäljittämällä syitä ja seurauksia, argumentti osoittaa lopulta syyttömään syyn – olentoon, joka on olemassa välttämättä, ei satunnaisesti.

Argumentti ajallisen ensimmäisen syyn puolesta

Toinen kosmologisen argumentin versio keskittyy ajallisen ensimmäisen syyn käsitteeseen. Tämä argumentti perustuu periaatteelle, että kaikella, mikä alkaa olla olemassa, on oltava syy. Se noudattaa tätä logiikkaa:
1. Kaikki, mikä alkaa olla olemassa, on syynsä. 2. Universumi alkoi olla olemassa. 3. Siksi universumilla on syynsä.
Tämä argumentti vastustaa suoraan ajatusta, että universumi olisi voinut aina olla olemassa. Väittäessään, että maailmankaikkeudella oli alku, ajallisen ensimmäisen syy-argumentin kannattajat ehdottavat, että universumi tarvitsee ulkoisen syyn selittääkseen, miksi se alun perin sai alkunsa. He väittävät, että tämän syyn täytyy olla jotain itse universumin ulkopuolista – taas monet väittävät, että tämä on Jumala.

Kosmologisen argumentin historiallinen matka

Kosmologisella argumentilla on syvät juuret länsimaisessa filosofiassa ja teologiassa. Sitä ovat puolustaneet eräät historian suurimmista ajattelijoista, mukaan lukien antiikin kreikkalaiset filosofit ja keskiajan teologit. Kuitenkin valistuksen aikana filosofien, kuten David Humen ja Immanuel Kantin, kritiikki kyseenalaisti argumentin pätevyyden.
Hume kyseenalaisti, voisimmeko olettaa, että jokaisella tapahtumalla on oltava syy, mikä viittaa siihen, että ymmärryksemme syystä ja seurauksesta ei ehkä koske koko maailmankaikkeutta. Kant puolestaan ​​väitti, että ihmisen järjen kyky ymmärtää täysin maailmankaikkeuden alkuperä saattaa olla rajoitettu.
Näistä kritiikistä huolimatta kosmologinen argumentti on viime aikoina noussut uudelleen. Monet nykyajan filosofit jatkavat sen puolustamista, jalostavat argumentteja ja kohtaavat valistuksen ajattelijoiden asettamia haasteita. Nykyään kiinnostus luonnonteologiaa kohtaan on uutta, ja kosmologinen argumentti on tämän herätyksen ytimessä.

Tieteelliset todisteet ja kosmologinen argumentti

Viime vuosikymmeninä tieteelliset löydöt ovat tarjonneet lisätukea kosmologiselle väitteelle, erityisesti väitteelle ensimmäisen syyn puolesta. Keskiajalla ei ollut empiirisiä todisteita siitä, että universumilla olisi alku. Filosofit luottivat puhtaasti filosofisiin argumentteihin haastaakseen ajatuksen äärettömästä menneisyydestä tai syiden äärettömästä taantumisesta.
Nykyaikaiset astrofysikaaliset löydöt, mukaan lukien Hubble-teleskoopin löydöt, ovat kuitenkin mullistaneet ymmärryksemme maailmankaikkeudesta. Esimerkiksi Big Bang -teoria tarjoaa vakuuttavia todisteita siitä, että maailmankaikkeudella oli alku. Jos maailmankaikkeus alkoi olla olemassa tiettynä ajankohtana, tämä on sopusoinnussa kosmologisen väitteen kanssa, jonka mukaan universumi ei ole omavarainen – sillä oli syy.
Laajenevan maailmankaikkeuden löytö tukee edelleen ajatusta, että universumi on satunnainen eikä ääretön. Jäljittämällä universumin laajenemista ajassa taaksepäin, tiedemiehet ovat osoittaneet, että avaruudella ja ajalla itsessään oli alku, mikä johti johtopäätökseen, että maailmankaikkeus ei ole välttämättä olemassa oleva kokonaisuus. Tämä tieteellinen vahvistus vahvistaa kosmologista argumenttia tarjoamalla empiiristä tukea ajatukselle, että maailmankaikkeus vaatii itsensä ulkopuolella olevan syyn.

Luonnonteologian renessanssi

Elämme tällä hetkellä aikakautta, jolloin kosmologinen argumentti on herännyt henkiin uudella voimalla. Jotkut englanninkielisen maailman hienoimmista nykyfilosofeista ovat tämän väitteen hienostuneita puolustajia. Tämä älyllinen elpyminen on ruokkinut luonnonteologian laajempaa renessanssia, jossa Jumalan olemassaolon perusteita tarkastellaan paitsi uskon myös järjen ja logiikan kautta.
Erityisesti kosmologinen argumentti hyötyy sekä filosofisesta puolustuksesta että tieteellisestä vahvistuksesta. Kun universumista tulee lisää löytöjä, ne näyttävät vahvistavan tämän väitteen keskeisiä lähtökohtia. Ajatus siitä, että maailmankaikkeudella oli alku ja vaatii ulkoisen syyn, resonoi edelleen sekä filosofien että tiedemiesten keskuudessa.

Johtopäätös: vastausten etsintä

Lopulta kosmologinen argumentti tarjoaa vahvan perustelun Jumalan olemassaololle käsittelemällä yhtä perustavanlaatuisimmista kysymyksistä: miksi universumi on olemassa? Tutkimalla satunnaisuuden, kausaliteetin ja maailmankaikkeuden alun käsitteitä tämä argumentti tarjoaa rationaalisen perustan uskoa transsendenttiseen ensimmäiseen syyyn – Jumalaan.
Pohtiessani tämän väitteen monimutkaisuutta, minusta oli oivaltava nähdä, kuinka sekä filosofia että tiede leikkaavat toisiaan merkityksen etsimisessä. Jos olet kiinnostunut sukeltamaan tähän aiheeseen syvemmälle, suosittelen katsomaan tämän ajatuksia herättävän videon täältä.